sunnuntai 11. syyskuuta 2016

600+ purkkia myöhemmin - pääsatokauden purkitus

Yhteistyö on ylivoimaa.

Alkuun mainitakseni, minä ja Päivi ollaan viime aikoina oltu

Supergirl!
 


Päivätöistä yötöihin mehiläishommiin on ollut totisinta totta useammin kuin kerran. Mehiläistarhaus on vahvasti kausiluontoista ja työhuiput - no ne todella on huippuja jyrkällä nousulla. Startupskenehengailu ei vie pitkälle kun mehiläisten tarpeet on täytettävä, kerättävä hunaja oikea-aikaisesti, lingottava ja purkitettava sekä myytävä.


Täydellistä, satokausi purkissa


Klo 23 saavuin työmatkalta Päivin veivatessa linkoa viimeisiä kierroksia pääsatokauden keruukierroksella. Pikaiset kuulumiset vaihdettiin, Päivi lähti kotiin, kaikki veti unta palloon ja seuraavana päivänä töiden jälkeen täytin viimeiset 22 muovipurkkia. 13 purkkia jäi vielä ilman hunajaa, koska niille ei ollut kantta. Tuotantovälineiden puuttuminen suurimman tarpeen hetkellä on ollut meidän perisynti koko kesän, joten ketään ei yllättäne, että purkit loppuivat muutenkin pahasti kesken. Niinpä jälleen seuraavana päivänä ajoin töiden jälkeen kuuseen Hunajayhtymälle hakemaan 13 kpl sopivia muovipurkin kansia ja uusia purkkeja. Alun alkaen haluttiin purkittaa kaikki hunajat pieniin 100 - 150 g lasipurkkeihin. Oltiin kuitenkin saatu lopettaneelta mehiläistarhaajalta hänen viimeiset muovipurkkinsa, eikä aloittavien yrittäjien sovi tuhlata tuotantovälineitä, joten ekat hunajat pakattiin 450 g muovisiin retropurkkeihin "Lähihunaja" ja "Kuningatar-hunaja".




Uusien 150 g lasipurkkien riittävästä ostomäärästä käytiinkin tiukkaa whatsapp-neuvottelua Päivin kanssa ja päädyttiin 200 kpl riittävän tälle kaudelle. Sormet ja silmät ristissä saavuin kotiin eräänä yönä klo 00 mukanani 200 lasipurkkia ja ne 13 muovikantta. Seuraavana päivänä oli normiduunipäivä ja iltapäivällä yöllä hunajan purkittamista. 200 purkkia myöhemmin saatoin huokaista, tässä se oli - pääsatokauden purkitus. Koska meidän mehiläiset oli rehevillä härkäpapulaitumilla ja pitkään kukkivaa apilaakin oli saatavilla, tuli tämän jälkeen hunajaa vielä 400 pikkupurkkia (150 g). Sato oli kokonaisuudessaan olematon meidän pesämäärään nähden, hunajaa tuli noin 10 kg/pesä. Se on hyvä ja huono asia, koska jos oltaisiin saatu hunajaa hullun paljon, oltaisiin ehkä oltu erinäisten työvaiheiden kanssa pulassa. Konkarimehiläistarhaajat puhuvat huonoimmasta hunajasadosta 30 vuoteen. Minä ja Päivi ei siitä tiedetä, koska meidän maailmaan plopsauttaminen ei ollut 30 vuotta sitten edes suunnitteluasteella. Aloittavina mehiläistarhaajina toki helpottaa tieto, ettei ehkä ryssittykään kaikkea itse, vaan meille sattui ekaksi mehiläistarhauskesäksi todennäköisesti mehiläistarhaajauramme huonoin vuosi.





 Näin ne purkit häviää



Se fiilis, kun purkitat tasan 150 g :)
Note: vaaka on taarattu.




 -Nora

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti